Artikkelit

Ennen makeanhimo hallitsi arkeani – nyt minä päätän

Kirjoittaja: Anu Kiiveri-Sahila, diplomi ravintoterapeutti

Julkaistu

Makea on maistunut minulle aina. Vuosikymmenten aikana kokeilin vähentämistä, kohtuullistamista ja sokerilakkoja. Mutta palasin aina samoihin tottumuksiin ja sokerin pariin.

Kolmikymppisenä, jolloin en ollut vielä perehtynyt terveelliseen syömiseen enkä ollut diplomi ravintoterapeutti, saatoin mennä joogatunnilta kotiin ja syödä puoli litraa tai kokonaisen litran jäätelöä ”kunnon ruokaa odotellessa”. No, sittenhän se ruoka jäi usein syömättä, kun ei ollut enää nälkä.

Luonnollisesti vatsani tuli tuollaisesta määrästä makeaa herkkua kipeäksi, mutta sekään ei saanut minua lopettamaan.

Viime keväänä päätin kokeilla jälleen elämää ilman lisättyä sokeria. Nyt tuosta päätöksestä on yli puoli vuotta.

Anu Kiiveri-Sahila lukemassa aurinkotuolissa puutarhassa.

Lapsuudessani karkkia oli aina saatavilla

Äidilläni oli työnsä kautta henkilökuntakortti suuren makeisvalmistajan henkilökuntamyymälään. Kotiin tuli isoja pusseja erilaisia karkkeja, keksejä ja muita herkkuja. Myöhemmin menin itse samaan yritykseen töihin ja kävin siellä minäkin.

Meillä ei ollut erillistä karkkipäivää. Makeaa oli saatavilla ja sitä syötiin, kun teki mieli.

Muistan myös Kyllin kioskin. Sinne mentiin yhden tai viiden markan kanssa, ja Kylli annosteli lusikalla karkit pussiin yksi kerrallaan. Makeisiin liittyy siis myös lämpimiä muistoja.

Kaiken lisäksi hampaani reikiintyivät helposti. Hammaslääkärissä käyminen oli minulle pienestä pitäen vaikeaa, ja siellä piti käydä usein. En osaa sanoa, mistä hammaslääkäripelkoni alun perin alkoi, mutta käynneistä muodostui raskas kierre.

Liikuin enemmän ja jatkoin herkuttelua

30–40-vuotiaana herkuttelu ei painossani näkynyt. Liikuin paljon ja elin aktiivista elämää. Pitkään tuntui, että pystyin tasapainottamaan herkuttelua liikkumalla.

Kun 50 vuoden ikä alkoi lähestyä, huomasin muutoksen. Sama tapa ei enää tuntunut toimivan. Herkuttelun vaikutukset näkyivät ja tuntuivat eri tavalla kuin nuorempana.

Anun 48-vuotissyntymäpäiväkakku vadelmakoristein.

Liikunta ei enää riittänytkään kompensoimaan makean syöntiä. Sekään ei kuitenkaan saanut minua lopettamaan herkuttelua.

Makea on aina kuulunut moniin elämäni tilanteisiin: kahvilakäynteihin, tv:n katseluun, lounaan jälkeen ja automatkoihin. Ostin herkkuja myös kotiin lähes päivittäin – yleensä jäätelöä.

Ongelma ei koskaan ollut se, etten olisi yrittänyt. Olin yrittänyt monta kertaa.

Viime keväänä päätin jälleen kokeilla jaksoa kokonaan ilman lisättyä sokeria. Jätin lisätyn sokerin pois ja päätin katsoa, miltä arki tuntuu ilman lempiherkkujani.

Ensimmäiset viikot olivat haastavia. Tutuista tavoista kun on vaikeaa päästä eroon. Epämukavuusalue tuli tutuksi ja sitä kuuluisaa itsekuria piti kaivella esiin.

Kesä kuitenkin tuli ja meni, eikä minulle tullutkaan enää tarvetta palata entiseen.

Tarkoitukseni ei ole kieltää herkkuja loppuelämäksi

En ole päättänyt olla loppuelämääni ilman sokerisia herkkuja. Saatan jossain vaiheessa kokeilla jotain herkkua ja katsoa, mitä tapahtuu. En kuitenkaan halua palata entiseen.

Nykyinen olo on minulle liian arvokas: kirkas, heleä iho, vähentynyt turvotus, parempi kehonkoostumus ja tasaisempi verensokeri. Ajatus tuntuu kirkkaammalta.

En voi luvata kaikille samanlaista kokemusta. Mutta voin vain todeta kiitollisena, että tältäkö se tuntuu, kun minä päätän eikä sokerinhimo.

Ota ensimmäinen askel sokerittomaan arkeen

Tilaa maksuton Sokeriton-opas. Saat sähköpostitse myös uutiskirjeeni ja tiedon, kun verkkokurssin ilmoittautuminen avautuu.